Talvella moni puutarha jää katsomatta läheltä, ja sitä tarkastellaan lähinnä lämpimän ikkunan takaa. Silloin näkymän merkitys kasvaa aivan eri tavalla kuin kesällä, jolloin puutarhassa vietetään aikaa itse paikan päällä. Kannattaa siis miettiä, mitä juuri se ikkunasta avautuva näkymä tarjoaa, kun lumi peittää nurmikon ja suurin osa kasveista lepää.
Rakenne kantaa, kun lehdet ovat poissa
Talvella puiden ja pensaiden rakenne nousee esiin tavalla, joka jää kesällä lehtien alle piiloon. Mutkittelevat oksat, selkeät muodot ja erilaiset korkeudet luovat kiinnostavan kokonaisuuden silloinkin, kun mikään ei ole vihreää. Tämän vuoksi kannattaa säästää muutama kasvi juuri muodon vuoksi, ei ainoastaan kukinnan tai lehtien takia.
Väri ei katoa talvipuutarhasta kokonaan, vaikka se väheneekin selvästi. Tummanpunaiset oksat, vihreät havukasvit ja vaaleat heinäkasvustot tuovat vaihtelua muuten harmaaseen maisemaan. Sijoittamalla tällaisia kasveja juuri sinne, mihin katse ikkunasta luontaisesti osuu, saa aikaan näkymän, joka pysyy kiinnostavana pitkin pimeintäkin vuodenaikaa.
Linnut tuovat talvipuutarhaan liikettä, joka puuttuu muuten hiljaisesta maisemasta. Yksinkertainen ruokintapaikka ikkunan lähellä houkuttelee lintuja lähemmäs, ja niiden liikehdintä tekee näkymästä eläväisen silloinkin, kun mikään kasvi ei itsessään muutu tai kasva näkyvästi päivästä toiseen.
Lumi itsessään muuttaa puutarhan näyttämään erilaiselta joka kerta, kun se satelee uudelleen. Se peittää epäsiistit kohdat ja tasoittaa muodot, mutta paljastaa samalla ne rakenteet, jotka nousevat esiin valkoista taustaa vasten. Siksi kannattaa katsoa puutarhaa myös keskellä talvea, eikä ajatella, että se on tärkeä vain kasvukauden aikana.
Ikkunan lähellä oleva pieni istutusalue kannattaa suunnitella erityisen huolellisesti juuri talvinäkymää varten, koska se on se osa puutarhasta, jota katsotaan useimmin sisältä käsin pitkinä pimeinä iltoina.
Myös valaistuksella on suuri merkitys siihen, miltä puutarha näyttää talvi-iltana ikkunasta katsottuna. Muutama pieni valopiste puiden juurella tai polun varrella riittää tuomaan syvyyttä muuten tasaiseen, pimeään maisemaan. Valot kannattaa sijoittaa niin, että ne näkyvät juuri sieltä, mistä puutarhaa katsellaan useimmiten, esimerkiksi olohuoneen tai keittiön ikkunasta, eikä hajauttaa niitä tasaisesti koko alueelle ilman selkeää ajatusta.
